Minä![]()
Olen Palma Warén, sipoolainen perheenäiti, koiraharrastaja ja trimmaaja. Ensimmäinen pentueeni syntyi 2013 ja kasvattajaurani on siis vasta aivan aluillaan, paljon on vielä opittavaa, mutta tässä muutamia asioita joita pidän itse tärkeinä kasvatuksessa. Luonne – Tavoitteenani on kasvattaa hyvähermoisia ja erilaisiin harrastuksiin soveltuvia villakoiria. Jalostuskoirani pyrin mahdollisuuksien mukaan luonnetestaamaan/MH-luonnekuvaamaan. Meillä syntyvät pennut käyvät läpi Bio-Sensor ohjelman. Pentuja totutetaan pienestä pitäen erilaisiin alustoihin ja ääniin sekä sosiaalistetaan eri ikäisiin ihmisiin ja erilaisiin paikkoihin, jotta niillä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset kasvaa reippaiksi kavereiksi uusille omistajilleen. Pentujen ollessa 6-7 viikon ikäisiä, pentutestaaja suorittaa niille myös pentutestin, joka antaa vielä lisätietoa mikä pentu sopii parhaiten mihinkin perheeseen ja miten kasvatusta tulisi parhaiten jatkaa, pennun ominaisuudet huomioiden. Terveys – Jalostuskoirani ovat silmä -ja polvitarkastettuja sekä luustokuvattuja. Tutkimusten lisäksi haluan panostaa kokonaisvaltaiseen terveyteen mm. autoimmuunisairaudet ja allergiat huomioiden. Elinvoima – Jalostuksessa haluan omalta osaltani kiinnittää huomiota geneettiseen monimuotoisuuden säilymiseen. Tuomalla ja käyttämällä koiria myös ulkomailta sekä huomioimalla sukusiitosasteen myös vanhemmista sukupolvista. Myös koirien luonnollinen lisääntyminen ja hedelmällisyys ovat asioita, joihin haluan kiinnittää huomiota. Rodunomainen ulkomuoto – Jalostukseen käyttämäni koirat ovat näyttelyissä palkittuja ja pyrin valitsemaan uroksen ja nartun mahdollisuuksien mukaan täydentämään toistensa ominaisuuksia. Oma ihanteeni villakoirasta on kauniisti liikkuva, hyvin kulmautunut tasapainoinen kokonaisuus, jota täydentää tumma pigmentti ja kauniit mantelinmuotoiset silmät.
Suoritetut kurssit:
Jäsenyydet:
Koira historiaa... Koirat ovat olleet aina osa elämääni ja ensimmäisen halinallen virkaa toimittikin Bretoni Tani, joka oli siis vanhemmillani jo ennen syntymääni. Muistan koko lapsuuteni kinunneeni ”omaa” koiraa ja Tanin siirtyessä paremmille metsästymaille tuli ajankohtaiseksi myös uuden koiran hankinta. Silloin olisin halunnut Saksanpaimenkoiraa, mutta äitini halusi koiran josta ei lähde karvaa, joten päädyimme villakoiraan ja tarkemmin aprikoosiin keskikokoiseen narttuun. Puudeli lehdessä oli ilmoitus Geppetto´s kennelin odotettavissa olevista pennuista ja soittamalla selvisi, että pennut olivat syntyneet 14.04. eli minun syntymäpäiväni, joten olin varma että tässä pentueessa on minun pentuni. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 4 viikkoa ja meille valikoitui sievä pieni tyttö, jolla voisi olla mahdollisuuksia pärjätä näyttelyissä.
Puudi muutti meille 7 viikkoisena pallerona ja koko kesäloma menikin pennun kanssa puuhaillessa. Kävimme myös koirakoulussa ja myöhemmin agilityssä ja molemmissa edistyttiin ihan mukavasti. Puudi oli helposti koulutettava ja erinomainen valinta ensimmäiseksi koiraksi. Hieman arka ja varautunut se tosin vieraita kohtaan oli, mikä oli varmasti osittain meidänkin syymme, koska emme ymmärtäneet sitä pentuna tarpeeksi sosiaalistaa. Pääosin se oli kuitenkin oikein mukava koira. Puudi valitettavasti kuoli tapaturmaisesti 2007 keväällä. Äitini oli juuri pakkaamassa tavaroita autoon ja lähdössä tuomaan Puudia minulle Helsinkiin, kun jostain syystä Puudi oli mennyt tielle ja jäi auton alle. Se kuoli heti, ilmeisesti niska oli mennyt poikki. Koko ikänsä se oli kuitenkin tottunut olemaan vapaana omakotitalon pihalla ja yleensä pysyi poissa tieltä. Kovasti kyllä harmitti, mutta onneksi saatiin nauttia sen seurasta kuitenkin 11 vuotta.
|